4 POHDINTA
4.1 Kyselynluotettavuus 29
4.2 Tuhkan käytön tarkastelua 30
4.3 Kehitysehdotuksia 31
4.1 Kyselyn luotettavuus
Kysely on tehty pienelle kohderyhmälle, joten sen pienuus vaikuttaa kyselyn luotettavuuteen. Vastausprosentin mukaan arvioitaessa sitä voidaan kuitenkin pitää aika luotettavana. Viidenteen kysymykseen viljavuustutkimuksia toisiinsa verrattaessa, havaintoaineistoa kertyi varsin vähän, koska viljavuustutkimukset tehdään yleensä viiden vuoden välein.
Viljelijöiden kiinnostuksen huomioon ottaen kyselyä voidaan pitää onnistuneena. Vastauksista tehtävät johtopäätökset vahvistavat vanhan tiedon tuhkien hyvistä maanparannus ominaisuuksista.
4.2 Tuhkan käytön tarkastelua
Tuhkan käytön väheneminen peltoviljelyyn on suorassa yhteydessä lainsäädännön mukanaan tuomiin uusiin velvoitteisiin. Vastaajista ei ollut kukaan käyttänyt tuhkaa pelloillensa ETA- sopimuksen voimaan tulo aikoihin, sitä ennen ja muutama vuosi sopimuksen voimaantulon jälkeen tuhkaa oli käytetty. Liittyminen Euroopan Unioniin 1995 vaikuttaa osaltaan tuhkan käytön vähäisyyteen, koska viljelijöillä oli muutakin ajateltavaa kuin maanparannusaineiden vaihtoehtoinen käyttö.
Tuhkien rekisteröinti puolestaan vaatii erikoisosaamista ja hieman laskutaitoakin. Kemiran pelottelu raskasmetalli pommista on kylläkin osin aiheellista. Tuhkia oppii kyllä tuntemaan, kunhan vain asiaan paneutuu, aivan kuin sieniäkin. Raaka-aineen ja polttotavan selvittämisen jälkeen raskasmetalli pitoisuudet pystyy haarukoimaan ja tarkemmat tutkimukset vahvistaa tuhkan sopivuuden peltokäyttöön.
Kyselyn perusteella tuhkien fosfori näyttää olevan vaikuttanut maan fosforitilaan myönteisesti, toisin kuin teoria väittää fosforin oleva hidasliukoista. 62 % vastaajista ilmoitti maan fosforipitoisuuden nousseen. Vastausta ei voida kuitenkaan pitää täysin luotettavana, koska apulannan ja karjanlannan fosfori olisi otettava tarkemmin huomioon vastauksia arvioitaessa, kuin myös sadon mukana poistuva fosforin määrä.
Maan kaliumluku on kyselyn perusteella noussut 50 % vastaajista. Fosforin tapaan tulos saattaa olla harhaanjohtava, koska maan kaliumlukuun vaikuttaa tuhkan lisäksi erikoisesti karjanlannan kalium ja tavanomaisessa viljelyssä myös apulannan kalium. Kaliumia poistuu pellosta suuret määrät sadon mukana. Luomuviljelijöillä oli kaliumin kohdalla pudotusta vaikka tuhkat sisältävätkin runsaasti kaliumia. Tämä selittyy apilan runsaalla viljelyllä, joka kuluttaa kalia huomattavia määriä.
Kalkitusvaikutus ja positiivinen vaikutus hivenaineisiin ovat samansuuntaiset kyselyn ja teorian kanssa. Niihin voidaan tuhkan vaikuttaneen selvimmin, koska tarkastelujaksolla ei useimmissa tapauksissa oltu kalkittu maata muilla kalkitusaineilla. Kyselyyn osallistuneet olivat käyttäneet puun kuorituhkaa joiden teoriaosiossa väitetty suuret hivenaine pitoisuudet ovat yhdensuuntaisia kyselyn tulosten kanssa.
Niin tutkimustulokset kuin kyselykin osoittavat tuhkilla olevan hyvän vaikutuksen satoon.
Sadonlisäys tulee esille kasvin tuhkasta saamista ravinteista, kuin myös maan pH:n kohoamisen myötä maan omien ravinteiden parempana liukoisuutena.
Lumensulatukseen tuhkat käyvät hyvin. Vaikeutena vain on paksun hangen aikana tapahtuva levitys. Pienille aloille levitys onnistuu käsin tai moottorikelkkaan kytketyllä levittimellä.
Suuremmille aloille levityskustannukset kohoavat saatuun hyötyyn nähden liian suureksi. Erikoisviljelijät arvostavat lumen aikaisempaa haihtumista enemmän kuin massatuotantoa harjoittavat viljelijät.
Kaksikymmentä vuotta sitten tehdyt kokeilut Kiuruveden ja Rantasalmen kunnissa ovat tuhkan käsittely kustannuksia verratessa nykypäivään lähes samat, vaikka silloin ei ole ollut analyysikuluja ja tarkistusmaksuja. Tehokkaammat kuljetus- ja levityskalustot edesauttaa tuhkien kilpailukykyä maanparannusaineena. Lentotuhkan keveys ei nykyaikana lisää rahdin osuutta merkittävästi. Hakkeen ja purun kuljetukseen suunnitellut kuorma-autojen kuljetus kapasiteetti on riittävä myös tuhkien siirtoon. Kuljetusurakoitsijoilla on jopa 90 m³ kontteja käytössä. Pienille peltolohkoille näillä ei kuitenkaan ole mahdollista tuhkaa siirtää. Sammuttamaton tuhka aiheuttaa palovaaran niin kuljetuksen aikana siirtokalustolle kuin välivarastoinnin aikana ympäristölle. Kuivan tuhkan levitys tuottaa ongelmia tuulisella säällä. Kostettu tuhka paakkuuntuu talvella ja on haitallista levityksen kannalta.
4.3 Kehitysehdotuksia
Tuhkienkäyttöön peltoviljelyssä on hyvät mahdollisuudet, jos sopivan laadukasta tuhkaa on saatavissa lähietäisyydeltä. Raskasmetallit ovat ensimmäinen rajoittava tekijä. Kemira oli vaatinut, että kaikki tuhkat on määriteltävä ongelmajätteeksi (Hämäläinen 2001). Silloinhan ne olisi pitänyt viedä Riihimäelle hävitettäväksi, siitä se olisi ralli syntynyt.
Pienille tuhkamäärille tutkimus- ja valvontamaksut kohoavat liian suuriksi, eikä niitä kannata käyttää. Ratkaisuna esittäisin tuhkaterminaalia, johon tuotaisiin pienempien polttolaitosten tuhkat. Tietenkin vain sellaisten polttolaitosten joiden poltettu raaka-aine soveltuu peltokäyttöön. Tällä tavalla saadaan pakolliset kulut pienemmiksi.
Puhdasta puuta käyttävien lämpölaitosten tuoteselosteen laatimisesta ja rekisteröinnistä voitaisiin pienten lämpölaitosten osalta luopua, vaikka voimassa oleva laki näin vaatiikin. Lakeja ja asetuksia voidaan muuttaa. Esim. alle 50 t syntyvistä lämpölaitosten tuhkista tarkistettaisiin vain kadmium, koska yleisesti tiedetään muiden raskasmetallien harvoin olevan este puuntuhkien käytölle peltoviljelyssä. Näistä lämpölaitoksista syntyvä tuhkan määrä on niin pieni, että sillä ei Suomen peltojen raskasmetallipitoisuuden nousuun olisi vaikutusta. Toisaalta sitä voi perustella myös sillä että EU:ssa ei raskasmetallipitoisuudelle ole määritetty raja-arvoja. Pienten lämpölaitosten tuhkan on todettu olevan laadukkaampaa kuin suurten lämpölaitosten.
Uusien luomuviljelyn sopimusten tuhkan käyttö rajoitus 2500 kg/ha, joka tulee laskennallisesti lannoiterekisteriin korkeimmasta 3 mg/kg kadmium määrästä, on poistettava. Kadmium täyttyy 3 mg/kg sisältävien tuhkien osalta 500 kg/ha/v, viiden vuoden sopimus sallii silloin enintään 2500 kg/ha. Tämä määrä on niin pieni että sen levitys ei käytännössä onnistu. Kilomääräinen rajoitus luomusopimuksissa poistaa arvokkaan maanparannusaineen käyttömahdollisuuden kokonaan.
Luomuviljelyssä on 1,5 g/ha/v kadmiumraja. Esim. tuhkaa jonka kadmium pitoisuus on 1,5 mg/kg voidaan käyttää 1000 kg/ha/v, viiden vuoden välein käyttömäärä on silloin 5000 kg/ha. Tämän määrän levitys onnistuu ilman erikoiskalustoa.
Johtopäätöksenä tuhkankäytöstä peltoviljelyyn voi todeta sen, ettei siitä ole bisnekseksi, se on enemmänkin ympäristöteko, samalla saadaan palautettua osan arvokkaista ravinteista takaisin viljelykiertoon ja kaatopaikkojen ympäristö rasitus pienenee. Maatalouden liitännäiselinkeinona se soveltuu hyvin maanviljelijän toimenkuvaan. Luomuviljelyssä siitä on enemmän hyötyä kuin tavallisessa viljelyssä, tavanomaisessa viljelyssä voidaan pääravinteita antaa helppoliukoisina suoloina. Tosin tiukat rajoitukset estää tuhkan tehokkaan hyödyntämisen luomuviljelyssä.