Opinnäytetyöni aiheeksi olen valinnut tuhkankäyttö maanviljelyksessä, koska olen kiinnostunut selvittämään kuinka paljon kalkitusta ja ravintoaineita voidaan korvata käyttämällä tuhkaa pelloilla. Toisaalta tuhka alkaa olla iso ongelma lämpölaitoksille, kaatopaikkamaksut ovat 150-200 mk/m³ ja omat tuhkan loppusijoituspaikat eivät enää helposti saa ympäristölupia (Lintinen 1998). Tässä työssä olen rajannut tuhkat lähinnä puhtaisiin puu- ja kuorituhkiin. Kivihiilen ja turpeen tuhkat ovat lähes arvottomia peltokäyttöön, joten olen jättänyt ne vähemmälle huomiolle samoin kuin olkien poltosta syntyvän tuhkan.
Tuhkan tiedettiin olevan hyvä lannoite jo kaskikaudella, jolloin metsä ensin kuivatettiin ja sitten poltettiin. Tällä tavalla saatiin maan pH nousemaan ja samalla maahan tuli ravinteita. Poltettuun maahan kylvettiin ensin ruis tai nauris. Lannoitteen teho kesti muutaman vuoden, jonka jälkeen poltettiin uusi kaski ja vanha jätettiin taimettumaan. (Suomalainen tietosanakirja 4 1990, 95)
Takavuosina tuhkaa käytettiin pelloille hyvinkin paljon, koska se oli halpaa ja sitä voi kuljettaa ja levittää omilla traktoreilla. Suomen liityttyä ETA:an tulivat myös tuhkat lannoitelain alaisuuteen vuonna 1993. Jos tuhkaa luovutetaan peltokäyttöön niillä täytyy olla tuoteseloste sekä rekisteröinti lannoiterekisterissä. Lannoiterekisteriä ylläpitää KTTK:n maatalous-kemianosasto. Metsään ja viherrakentamiseen käytettävälle tuhkalle ei tuoteselostetta vaadita. ETA:an liittymisen myötä tuhkan käyttö pelloille loppui lähes kokonaan. (KTTK)
Suurimpana haittana tuhkankäytölle pelloille on raskasmetallit, joita tuhkatkin sisältävät. Raskasmetallipitoisuudet ovat riippuvaisia polttotekniikasta ja poltettavasta raaka-aineesta. Pahimpana pidetään kadmiumia, jota tarkkaillaan muutenkin erittäin tarkkaan ja kriittisesti Suomen pelloille levitettävissä lannoitteissa (Kulmala 2000). Raskasmetalliriskin takia mm. neuvontajärjestöt ovat pidättäytyneet tuhkan käytön suosittamisesta peltokäyttöön. Nykyisin raskasmetallit pystytään tarkasti analysoimaan ja käyttömäärät laskemaan voimassa olevien ohjeiden mukaan.
Koska uuden tulkinnan mukaan tuhka kuuluu lannoitelain piiriin, on sen luovuttajan rekisteröitävä se lannoiterekisteriin sekä laadittava sille tuoteseloste. Monet lämpölaitokset ovat katsoneet sen niin vaikeaksi toiminnaksi, että on ollut helpompaa viedä tuhkat kaatopaikalle tai perustaa oma kaatopaikka. Voimassa oleva ympäristövero koskee myöskin omia kaatopaikkoja, mikä laittaa lämpölaitokset miettimään uusia jätteenkäsittelymuotoja.
Opinnäytetyö rakentuu kirjallisuusosiosta ja aineisto-osiosta. Aineisto-osa sisältää havaintoja omista tuhkakokeista, joita olen tehnyt muutaman vuoden aikana sekä kirjallisen kyselyn, jonka olen tehnyt tuhkaa maanparannusaineena käyttäneille maanviljelijöille.