Suomessa syntyy tuhkia puun, kuoren, turpeen ja kivihiilen poltosta sekä jonkin verran oljen poltosta. Näillä sivuilla käsitellään lähinnä kuorienpoltosta syntyvien tuhkien ominaisuuksia sekä kuoren ja turpeen sekapoltosta syntyvien tuhkien käytöstä peltoviljelyksille.
Peltokäyttöön soveltuvia tuhkia arvioidaan Suomessa syntyvän erään arvion mukaan 60 000 t.
Puhtaan puunpoltosta ( hake, sahanpuru ym.) syntyvä tuhka on hyvinkin kalkin arvoista tavaraa (neutraloiva kyky 25-50 %) Kuorenpoltosta syntyvä tuhka on yleensä laimeampaa (16-23 %)
Puhtaasta turpeen poltosta syntyvä tuhkan neutraloivakyky on 5 % paikkeilla, eikä sen hyödyntäminen happamuuden säätelyyn ole järkevää.
Kuorituhkien käyttöä parantaa niiden sisältämät hivenravinteet.
Typpeä eivät tuhkat sisällä lainkaan. Ravinteista tuhkista löytyy ainakin fosforia (P), kaliumia( K), kalsiumia (Ca), magnesiumia (Mg), rikkiä (S), mangaania (Mn), sinkkiä (Zn), booria (B), niin suuria määriä että niillä on vaikutusta maan ravinnetilaan sekä kuparia (Cu), normaalilla levitysmäärillä tuhkien sisältämä kupari ei riitä nostamaan maan viljavuusluokkaa.
Kuori tuhkista löytyy myös seleeniä (Se) sekä apilan viljelyssä biologisen typensidonnan kannalta arvokasta molybdeeniä (Mo) ja kobolttia (Co).
Tuhkat ovat kuitenkin kalkitusaineita joilla on lannoitusvaikutusta ja niitä käytetään kalkituksen tapaan 5-10 v. välein.
Raskasmetallit rajoittavat tuhkien käyttöä, nykytekniikalla tuhkia pystytään puhdistamaan jolloin ne voidaan rekisteröidä lannoiterekisteriin ja ottaa hyödynnettäväksi peltokäyttöön.
